Määräaikainen työsopimus on nykyaikana varmastikin jokaiselle tuttu, mutta lain näkökulmasta kyseessä on poikkeustilanne, jonka alkamiseen ja päättymiseen on löydyttävä kelpo syy. Ilman tätä syytä voidaan työsuhteen olevan jatkuva, vaikka sopimuksessa lukisi jotain muuta. Ainoa tapa kiertää tätä rajoitetta on saada potentiaalinen työntekijä perustamaan toiminimi ja laskuttamaan työ yrittäjänä.
Määräaikainen vs. toistaiseksi voimassa oleva sopimus
Työsopimuksen katsotaan aina olevan toistaiseksi voimassa, ellei jotain muuta ole sovittu. Ja jotain muuta ei siis voida sopia ilman, että sille on kunnollinen syy. Tämä syy pitää olla molempien osapuolten tiedossa ja siitä on oltava merkintä työsopimuksessa. Tällaisia syitä voi olla esimerkiksi:
- Vakituisen työntekijän sijaistaminen
- Työn kausiluonteisuus
- Yksittäinen projekti
- Opintoihin liittyvä harjoittelu
- Yksittäisen tilauksen toimittamiseen tarvittava lisätyövoima
- Kysynnän vakiintumattomuus (ainoastaan toiminnan alkaessa tai laajentuessa)
Määräaikaisten työsuhteiden ketjuttaminen on laitonta. Tämä tarkoittaa siis sitä, että uusi määräaikainen sopimus alkaa aina toisen loputtua. Esimerkiksi kausitöissä tämä tietenkin voi olla perusteltua. Tärkeää lain näkökulmasta on kuitenkin tarkistella tilannetta kokonaisuutena: onko kyseessä todella väliaikainen työntekijän tarve vai olisiko työtä oikeasti tarjolla pysyvästi? Poikkeuksena tähän on kuitenkin yli 12 kuukautta työttömänä olleen työntekijän palkkaaminen. Pitkäaikaistyöttömien työllistämistä edistämään on tehty muutos, joka sallii tässä tilanteessa korkeintaan vuodeksi määräaikaisen työsopimuksen ilman lainmukaista syytä.
Määräaikaisen sopimuksen irtisanominen
Koska määräaikaisella sopimuksella on selkeä alkamis- ja päättymispäivä, ei lähtökohtaisesti kumpikaan osapuoli voi irtisanoa sopimusta. Tässä mielessä määräaikainen sopimus on siis vahvempi verrattuna toistaiseksi voimassa olevaan sopimukseen. Työsopimuslaki antaa joitain mahdollisuuksia turvata työnantajan selustaa. Muiden työsopimusten tavoin myös määräaikaiselle sopimukselle voidaan laittaa koeaika, jonka aikana työntekijä tai työnantaja voi yksipuolisesti purkaa sopimuksen ilman syytä ja irtisanomisaikoja. Tästä on kuitenkin aina oltava erikseen maininta sopimuksessa, eli pelkkä merkintä työehtosopimuksessa ei ole tarpeeksi vahva. Koeaika voi olla maksimissaan puolet työsuhteen kestosta tai 6 kuukautta.
Riippuen siitä, kumpi osapuoli sopimusta rikkoo, on hän yleensä korvausvelvollinen toiselle. Määräaikaisenkin sopimuksen voi kuitenkin purkaa, jos kyseessä on erityisen raskaat syyt. Näitä voivat olla esimerkiksi työnantajan konkurssi tai työntekijän erittäin vakavat velvoitteiden rikkomiset. Lisäksi sopimukseen voidaan tietenkin lisätä kohta poikkeavasta irtisanomisoikeudesta. Kun molemmat osapuolet ovat sitä mieltä, että sopimus on parasta purkaa ja aloite tulee työntekijän puolelta, voidaan sopimus tietenkin purkaa. Tuskin on työnantajankaan etujen mukaista pakottaa työntekijää suorittamaan vastahakoisesti sopimus loppuun.